J.K. Rowling
Kansikuva

Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Tosin hän asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkomaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Wesleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka...

Tämän ensimmäisen kirjan olen lukenut jo useampaankin otteeseen, mutta lukukokemus on kyllä aina yhtä mahtava. Harmi vain ettei kirja ollut pitempi, sillä tuon parissa olisi hyvin voinut viettää pidemmänkin aikaa. Ainoa asia, minkä koin pettymykseksi, ettei tapahtumia ja ympäristöä kuvattu kovinkaan tarkasti, kuten myöhemmissä kirjoissa. Tapahtumat tuntuivat menevän ohitse aivan turhan nopeasti. Kurpitsajuhlassa riehuneesta peikosta oli tuskin selvitty, kun joululoma jo häämötti. Kyseessä oli kuitenkin vasta Harryn ensimmäinen vuosi Tylypahkassa ja itse olisin kaivannut jonkinlaista kuvailua, kuten myöhemmissä kirjoissa. Luulisi, että Tylypahkan kaltaisessa paikassa saattaisi harva se päivä tapahtua jotakin uutta ja kiinnostavaa ainakin ensimmäisenä vuotena. Ehkä sitten myöhemmin alkaisi tottua siihen mitä ympärillä tapahtuu ja ohittaa olankohautuksella oppilaiden erilaiset tempaukset. (Itse ainakin olisin varmaan yhtenään tekemässä jos jonkinlaista jäynää jos vain saisin taikasauvan käteeni.) Eikä pidä unohtaa sitäkään, että jos luokalla (tai tässä tapauksessa tuvalla) on hyvä yhteishenki, niin syntyy väistämättä jonkinlaisia inside vitsejä tai hauskoja keskusteluja. Toisaalta tämä oli kuitenkin hyvä tällaisenaankin, koska mukana ei ollut mitään turhaa ja ylimääräistä. Tapahtumissa pysyi hyvin kärryillä, eikä tarvinnut selata sivuja taaksepäin tarkistaakseen, kuka jokin henkilö nyt olikaan tai tapahtuiko aiemmin nyt tosiaan näin. Kaikista Potter kirjoista, viisasten kivi on kyllä ehdottomasti yksi parhaista, vaikka jotain jäinkin kaipaamaan lisää.