Cecelia Ahern
Kansikuva

Holly ja Gerry ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta ja heillä on hauskaa jopa kinatessa. Holly ei voi edes kuvitella elävänsä ilman miestään! Mutta Gerry kuolee yllättäen ja Holly vaipuu surun syövereihin. Holly herää horteestaan vasta kolme kuukautta Gerryn kuoleman jälkeen, kun hän saa äidiltään paksun kirjekuoren, jonka päällä lukee "Lista".
Kaikki on alkanut rakastavaisten vitsistä: mitä ihmettä Holly tekisi, jos Gerry ei olisi muistuttelemassa häntä arjen pikkuasioista? Valot jäisivät sammuttamatta, laskut maksamatta ja maito ostamatta. Gerry on ottanut kaiken huomioon ja kirjoittanut Hollylle kymmenen "muistilistaa", yhden jokaiselle kuukaudelle joka seuraa hänen kuolemaansa. Gerryn kirjeet auttavat Hollya tekemään surutyötään ja kaiken lisäksi tuntuu siltä, että Gerry on punonut kokonaisen juonen Hollyn uutta elämää varten.

Kun tuon takakannen tekstin nyt kirjan luettuaan lukaisee läpi, niin kirja kuulostaa aika kliseiseltä nyyhkytarinalta, jonka käänteet voi hyvin arvata. Kliseinen takakannen kuvaus on kuitenkin hämäävä, sillä sivut kansien välissä siältävät mainion tarinan, jota lukiessa tällainen paatunutkin ihminen alkoi paikoin kyynelehtiä ajatellessaan, että entä jos sitä itsekin joutuisi samanlaisiin ahdistaviin tilanteisiin kuin Holly. Hollyn ajatusmaailmaan ja tunteisiin miehen kuoleman jälkeen oli helppo eläytyä ja samoin niihin tilanteisiin kun hän masentui ja uppoutui muistoihinsa. Pitkin tarinaa aloin tosissaan kyynelehtiä, joskin siihen saattoi vaikuttaa sekin, että tosiaan olen Hollyn tavoin yksin. (No joo, en ole leski, mutta yksin kumminkin. Se riipaisee.) Jopa kirjan loppuun päästessä tuntui, että Holly oli edelleen masentunut, mutta viimeiset rivit lupailivat kuitenkin toivoa siitä, että elämä jatkuu ja sitä pääsee taas raiteilleen vaikka joku niin läheinen ihminen kuolikin. Suosittelen tätä opusta todella lämpimästi jopa raavaimmillekin uroksille luettavaksi. Jos ei muuta niin, ostakaa edes vaimolle/tyttöystävälle joululahjaksi. Tätä ei turhaan kansiliepeessä sanottu ensiluokkaiseksi esikoisromaaniksi.