Sapphire
Kansikuva

Precious Jones on 16-vuotias harlemilaistyttö, joka odottaa lasta isälleen. Sapphiren sävähdyttävässä romaanissa kuuluu tytön oma, hiomaton ääni. Suorasukaisen rehellisesti ja kainostelematta Precious kuvaa tietään Harlemin köyhyydestä avarampaan maailmaan, kohti koulutusta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Toivo ilmestyy Preciousin elämään uuden opettajan hahmossa. Työhönsä intohimoisesti suhtautuva opettaja käskee, maanittelee ja innostaa Preciousia lukemaan, tutkailemaan omia tuntojaan, kirjaamaan ne päiväkirjaan - ja löytämään oman elämänsä totuuden. Päivä toisensa jälkeen opettaja ja oppilas käyvät yhdessä läpi Preciousin päiväkirjamerkintöjä ja tulkitsevat hänen virheitä vilisevää, mutta jatkuvasti kehittyvää kieltään. Itse oppimisprosessi näyttäytyy yhtä värikkäänä kuin Preciousin olemassaolon raadollisimmat yksityiskohdat; se on perussykkeenä tässä vangitsevassa ja mieleenpainuvassa romaanissa, joka ei jätä lukijaansa rauhaan.

Ensinnäkin sanoisin, että kirjan takakansiteksti (yllä) dramatisoi kirjan tapahtumia liiaksikin. Preciousin elämä on kuvattu tuossa aika kesystikin, sillä sen lisäksi että Precious odotti lasta isälleen, tämän äitikin hakkasi häntä kotona eikä hänellä ollut yhtä ainoaa ystävää, ennen kuin hän päätti mennä sinne vaihtoehtoiseen opetusohjelmaan. Vasta siellä Precious sai ensimmäiset kunnon ystävät ja uuden paremman opettajan, jotka sitten auttoivat häntä pääsemään elämässään eteenpäin. Ei ollut pelkästään opettajan ansiota, että Preciousilla alkoi mennä paremmin vaan uusilla ystävillä oli myös osansa. Lisäksi on pakko sanoa, että ainoastaan jenkkilässä asiat koulutuksen suhteen hoidettaisiin noin. Mikseivät aiemmat opettajat tehneet mitään Preciousin hyväksi, vaikka selvästi huomattiin, että jotakin oli vialla? Onneksi Preciousin elämä alkoi kuitenkin sujua paremmin loppujen lopuksi ja hänen tuloksensa lukutaidon testissä parani huomattavasti. Aluksi tuntui myös hieman hämmentävältä lukea kirjaa joka oli kirjoitettu puhekielellä ja varsinkin ne osuudet jotka Precious olisi itse kirjoittanut häiritsivät niiden monien kirjoitusvirheiden takia. Toki ne siinä kohtaa ymmärsi kun Precious tunnilla kirjoitti ja opettaja oli vieressä korjaamassa niitä kirjoitusvirheitä, mutta sitten myöhemmin kun oli pitkät pätkät niitä kirjoitusvirheitä viliseviä päiväkirjamerkintöjä alkoi kyllä ärsyttää, vaikka tarkoitus olikin ilmeisesti vain kuvata kuinka Preciousin kirjoitus ja lukutaito kehittyi.
Kyllähän tuon kirjan nyt luki, mutta minusta tuo ei loppujen lopuksi ollut mikään kovin maailmaa järisyttävä teos. Jonkun muun mielestä ehkä on, mutta ei allekirjoittaneen näkökulmasta. Jos teos olisi omaelämäkerrallinen niin silloin teos ehkä voisi hätkähdyttäkin ja nostattaa keskustelua jopa mediassa, mutta kun tuo teos on ainakin tietääkseni fiktiivinen, tuo ei tehnyt suurtakaan vaikutusta.