Sven Hassel
Kansikuva

Tanskalainen Sven Hassel oli yksi niitä toisinajattelevia "ulkosaksalaisia" joita Hitler esikuntineen vihasi. Niinpä Hasselin tie vie rangaistuspataljoonan mukana rintamalle varmaan kuolemaan - pataljoonan 6000 miehestä vain seitsemän selvisi hengissä.
Sven Hasselin kirja kertoo mustan huumorin sävyttämänä millaista sota todella on ja millaista on taistella aatteen puolesta jota syvästi vihaa... vain pysyäkseen hengissä.

Kirjan luettuani tuli mietittyä uudelleen aikomuksiani mennä armeijaan. Jos ei olisi armeijoita niin eihän silloin olisi sotiakaan? Eikö olisi vain kannattavampaa koota kaikki panssarivaunut, konetuliaseet ja muut sodassa käytettävät laitteet samaan paikkaan ja tuhota koko roska? Valtiot voisivat lopettaa armeijansa kokonaan ja käyttää niihin käytettävät rahat ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen tai johonkin. Harmi vain ettei se taida olla niin yksinkertaista. Kuvitelkaa kuitenkin jos armeijoihin käytettävät rahat annettaisiin vaikka kehitysmaille jotta niihin saataisiin kirjastoja, sairaaloita ja muuta tärkeää. Maailmansodatkin olisi varmaan vältetty, ellei ihminen olisi niin helvetin vallanhimoinen ja kaistapäinen olento, että on pakko koota armeija ja lähettää se sotimaan toista armeijaa vastaan.
Well, itse kirjaan. Porta kohosi kirjan aikana suosikkihahmokseni puheidensa takia. Jospa vain itsekin olisi aina yhtä sanavalmis ja hupaisa. Yhdessä luvussa kuitenkin pisti miettimään, kun neuvostosotilaat levittivät propagandaansa rintamalla. Miksi Sven tuntui uskovan sen kaiken, vaikka oli ennen kaikkea sitä propagandaa ollut vankina? Tokihan vankiajoista oli kulunut jo aikaa, mutta eikö järjen olisi kuitenkin pitänyt sanoa ettei asiat voi olla vangeilla noin hyvin. Ihminen on kuitenkin outo olento, joten mene ja tiedä sitten... Ehkä sota oli saanut kaikki jo siinä määrin järjiltään, että sotilaat loikkasivat mielellään toiselle puolelle kunhan pääsisivät sodan kauhuista pois. Parempi luultavasti vankina kuin taistelemassa yötä päivää.