Sven Hassel
Kansikuva

Tanskalainen Sven Hassel oli yksi niitä toisinajattelevia "ulkosaksalaisia" joita Hitler esikuntineen vihasi. Niinpä Hasselin tie vie rangaistuspataljoonan mukana rintamalle varmaan kuolemaan - pataljoonan 6000 miehestä vain seitsemän selvisi hengissä.
Sven Hasselin kirja kertoo mustan huumorin sävyttämänä millaista sota todella on ja millaista on taistella aatteen puolesta, jota syvästi vihaa... vain pysyäkseen hengissä.

Tämä osa oli jollain tapaa paljon parempi kuin aiemmin lukemani Hasselin kirjat. Varsinkin loppupäässä kirjaa, kun kerrottiin hieman joidenkin hahmojen suhteista (käyttäkäämme nyt tässä henkilöistä sanaa hahmo, vaikka henkilöhahmot perustuvatkin tietojeni mukaan todellisiin henkilöihin) sukulaisiinsa ja muihinkin ihmisiin, jotka eivät joudu olemaan rintamalla. Varsinkin kun Pikkuveli sai kirjeen äidiltään ja luutnantti Ohlsen sai kotiin mennessään niin kurjan vastaanoton, pystyi helposti eläytymään siihen murheeseen mitä tapahtumat aiheuttivat. Melkein tuli itselläkin tippa linssiin niitä kohtia lukiessa. Jotkut kohdat taas eivät juurikaan säväyttäneet, esimerkkinä vaikkapa Marian tarina, joka myös tuolla kirjan lopulla kerrottiin. Kovin moni nainen tuskin sellaisten kokemusten jälkeen joutuu kostonhimon valtaan, vaan luulisi vaipuvan jonkinlaiseen masennukseen ja pahimmassa tapauksessa sitä alkaa hautoa itsemurhaa, kuten Mariakin sitten lopulta. Toisaalta ihmismieli on toisinaan käsittämätön, joten ehkä joku hyvinkin voi alkaa hautoa kostoa, jos joutuisi kestämään saman kohtalon kuin Maria.
Kirjan alkupäässä taas alkoi käydä hieman Legioonalaista sääliksi, kun tuli ilmi, ettei se menneisyytensä vuoksi päässyt huvittelemaan naisten kanssa kuten muut. Onneksi sekin kuitenkin tutustui jollain tavoin Dora-tätiin, eikä joutunut ihan yksin olemaan.