Stephen King
Kansikuva

Kaksi rahatonta opiskelijaa osallistuu lääketieteelliseen kokeeseen - ja saa myöhemmin lapsen jolla on kauhistava yliluonnollinen ominaisuus: kyky sytyttää tuleen mitä tahansa ajatuksen voimalla. Kun hänen vaimonsa murhataan Andylle selviää, että perhe on kokeesta lähtien ollut tarkkailun alaisena. "Verstas", tieteen strategiseen käyttöön erikoistunut salainen palvelu saa Charlie tytön salaisuuden selville ja haluaa tytön omiin tarkoituksiinsa. Isä ja kuusivuotias Charlie lähtevät epätoivoiselle pakomatkalle halki Amerikan mantereen. Verstaan agentit ovat alati heidän kintereillään ja tietokone laskee ennalta heidän jokaisen siirtonsa. Heitä kuvataan, kuunnellaan ja nauhoitetaan heidän tietämättään, heihin ujutetaan sedatiiveja kun he vähiten aavistavat - ja lopulta heidät saadaan verkkoon. Mutta kun Verstaan psykologiarmeija valmistautuu Charlien tajunnan lopulliseen "avaamiseen", sitä kohtaa yllätys.

Well, sanotaan nyt ensiksi että Hasselien ohessa päätin lukea myös Kingin tuotantoa, suurin osa kun kirjastossa olleiden teosten taka-kansista vaikutti perin mielenkiintoiselta. Tämä Tulisilmä ei minua pahemmin säväyttänyt, vaikka kieltämättä oli karmaisevaa ajatella sitä tapaa, jolla Andyn vaimo murhattiin ja mies jouti pakenemaan tyttärensä kanssa. Myskin Verstaan toiminta perheen suhteen pisti vihaksi. Tuollaisia ei todellakaan pitäisi testata opiskelijoilla, ilman että kerrotaan testattavasta aineesta kaikki tarpeellinen, mitä siitä jo tiedetään. Kirjan alussa ei lainkaan kerrottu näille vapaaehtoisille testaajille testattavasta aineesta vaan heidät yksinkertaisesti huumattiin ja he saivat psi-kykyjä. Toivon todella, ettei mikään valtio ala tehdä tuollaisia, sillä en yhtään epäile sitä, etteikö vastaavanlaisen aineen kehittelyo olisi jonakin päivänä mahdollista. On nykytieteen taso kuitenkin sen verran korkea. Jos kuitenkin ajatellaan mahdollisuutta tuollaisesta vielä laajemmin niin ei ihmisen pitäisi kehitellä tuollaisia lainkaan. Se yksinkertaisesti olisi väärin koko ihmiskuntaa kohtaan ja tietenkin niitä kohtaan joihin vastaavanlaista psi-kykyjä aiheuttavaa ainetta laitettaisiin ja käytettäisiin kykyjä sitten hyväksi. Joka tapauksessa, kirjan idea oli mielenkiintoinen. Tosin olisi toivonut kirjan jatkuvan pidempäänkin, sillä nyt se jäi ikään kuin kesken, eikä lukija voi kuin arvailla, mitä sen lopun jälkeen tapahtui. Saiko Charlie julkaistua asiansa lehdessä ja jos sai niin mitä tapahtui? Mieli tekisi kirjoittaa jonkinlainen ficci joka jatkaisi tarinaa siitä mihin se jäi, mutta koska minulla ei ole mielessäni mitään juonta, niin ehkä on parempi jättää asia sikseen.