J.K. Rowling
Kansikuva

Harry Potter herää Likusteritiellä arvessaan tuntuvaan polttavaan kipuun. Sitä ennen hän on nähnyt kammottavan todentuntuista ja pelottavaa unta, jossa on kuulunut Voldemortin ääni... Huoli arvesta kevenee hiukan, kun hän saa kutsun lähteä Weasleyn veljesten ja Hermionen kanssa huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Loppuottelu on huippujännittävä ja kisojen tunnelma iloisen riehakas, kunnes tilanne yhtäkkiä muuttuu sekasortoiseksi ja uhkaavaksi: kuolonsyöjät marssivat esiin ja taivaalle leimahtaa pimeän piirto.
Harryn neljäntenä kouluvuonna Tylypahkan koulussa järjestetään kolmivelhoturnajaiset, joihin osallistuu oman koulun lisäksi kaksi muuta velhokoulua, Beauxbatons ja Durmstrang. Kustakin koulusta valitaan ottelija kolmeen rohkeutta, taitoa ja ajattelua mittaavaan koetukseen, ja kolmen koulun nuoret velhot ja noidat seuraavat turnajaisia omia suosikkejaan kannustaen. Ottelupäivien välissä koulunkäynti jatkuu: taikaolentojen hoidossa tutustutaan räiskeperäisiin sisuliskoihin, Sibylla Punurmio ennustaa Harrylle synkkää kohtaloa ja pimeyden voimilta suojautumista opettaa omalaatuinen Alastor "Villisilmä" Vauhkomieli.
Seuralaisen pyytäminen joulutanssiaisiin tuntuu Harrysta lähes ylivoimaisen vaikealta tehtävältä, mutta edessä on vielä koitokset, joiden veroisia Harry ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Kuten edellisessä kirjassa jo saattoi aavistaakin, tapahtumat menivät nyt hieman synkempään suuntaan kuin ensimmäisissä kirjoissa ja tätä kirjaa luki todella mielellään, sillä tapahtumien kuvailu oli parantunut entisestään edellisestä kirjasta, jos vain mahdollista. Elokuvaan verrattuna, kirja on tässäkin tapauksessa parempi. (Oikeastaan olen sitä mieltä, että ainoa kirjan pohjalta tehty elokuvasovitus, jonka voi katsoa hyväksi on Taru Sormusten Herrasta.)
Mutta asiaan, paikoitellen kirjassa tuli kohtia, jotka ensin tuntuivat hieman ristiriitaisilta, mutta kun mietti niitä kohtia tarkemmin, niin kyllä ne lopulta oli jotenkin selitettävissä. Esimerkkinä vaikka kohta, jossa Harry näki kartalta Barty Kyyryn Kalkaroksen työhuoneessa ja lähti tutkimaan asiaa. Portaissa Harry jäi kuitenkin kopmpaortaaseen ja mukana oleva kultamuna ja Kelmien kartta lensivät käsistä. Tässä kohtaa mainitaan selvästi, että Harrylla oli taikasauva mukana, joten miksei Harry yksinkertaisesti kutsunut karttaa takaisin Tulejo loitsulla kun oli tilaisuus? Käyttihän se sitä ensimmäisessä koetuksessakin kutsuessaan luutansa makuusalista. Toisaalta kun tilannetta ajattelee, niin Harry saattoi hyvin hätääntyä (itse ainakin olisin hätääntynyt) kun kultamuna alkoi huutaa eikä siksi sitten älynnyt käyttää Tulejo loitsua. Ja tietysti siinä oli vielä se keskustelu, jonka Kalkaros, Voro ja Vauhkomieli kävivät portaikossa. Luultavasti Rowling ei vain keksinyt Harrylle muuta tapaa kuulla sitä keskustelua, joten kirjoitti kohtauksen noin.