Robin Jarvis
Kansikuva

Brownin hiirilapset Audrey ja Arthur ovat jälleen kotona Deptfordissa. Kotoinen rauha ei kuitenkaan kestä pitkään, sillä madame Akkikujun tuhoutuessaan vapauttama hirmuinen Jupiter päättää kostaa koko luomakunnalle ja langettaa maan ylle ikuisen lumen ja jään. Viluiset ja nälkäiset hiiret yrittävät epätoivoisesti keksiä selviytymiskeinoa, ja vanhuudenheikko Tähtivaimo kehottaa heitä kääntymään lepakoiden puoleen. Viimeisissä ankarissa voimainkoitoksissa pahuuden voimia vastaan heiveröisestä ja pelokkaasta albinohiirestä Oswaldista ja Audreyn salaisesta rakkaudesta, kaupunkilaishiiri Piccadillystä tulee tarinan sankareita – mutta hinta on kallis. Myös Audreylle on varattu oma kohtalonsa, jollaista kukaan hiiristä ei ole osannut odottaa.

Tässä kirjassa meno alkoi jälleen mennä parempaan suuntaan ja taso oli samaa kuin ensimmäisessä kirjassa. Tarinan olisi ihan hyvin oikeastaan voinut lopettaa jo ensimmäisen kirjan jälkeen ja jättää lukijoiden mielikuvituksen varaan, että mitä hahmoille nyt sitten sen jälkeen tapahtui. Toisaalta tämä kirja antoi kuitenkin jonkinlaisen ideanpoikasen fanficciä varten… (Tiedä sitten jaksanko ruveta kirjoittamaan. Ehkä sitten joskus.) Ihan tyytyväinen olin kuitenkin tällaiseen lopetukseen ja jotenkin osasin Audreyn osalta aavistaakin, mitä sille sitten lopulta kävisi.