J.K. Rowling
Kansikuva

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet pois lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.
Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Seiniin ilmestyy salaperäinen teksti: Salaisuuksien kammio on avattu. Varokaa, perillisen viholliset. Mitä se oikein tarkoittaa? ihmettelevät Harry, Ron ja Hermione ja yrittävät ratkaista 50 vuotta vanhan arvoituksen. Eikä siinä kaikki – vain Harry voi kuulla hyytävän, uhkaavan äänen, joka kuiskuttaa kuolemasta läpi koulun seinien.

Kuvailu ainakin tuntuu parantuneen edellisestä kirjasta. Vaikka olen kirjan lukenut aiemmin ja tiesin mitä tapahtuu, huomasin välillä puristavani kirjan kansia jännityksestä, jotain kohtaa lukiessani. Siitäkin huolimatta, jokin kuitenkin jätti minut kylmäksi, en tiedä mikä. Jostain syystä Salaisuuksien kammio vain tuntuu itsestäni tylsimmältä kirjalta koko sarjassa, vaikka juoni ja muut onkin hyviä. Ja ihan muuten vain pakko mainita, että kun kirjan lopussa mainittiin että ne lukuvuoden loppukokeet on peruttu, reaktioni oli aika sama kuin Hermionella. Jostain syystä olisin itse ainakin tahtonut tehdä ne kokeet, jos olisin yksi oppilaista. Tuollaisessa tilanteessa tuntuisi ettei ole ansainnut päästä kolmannelle luokalle, vaikka olisi opiskellut kuinka ahkerasti koko vuoden.